Kristilliseen vuodenkiertoon liityvät juhlat ja tapahtumat rytmittävät elämää ryhmäkodissa. Kuitenkin tilaisuuksiin osallistuminen on aina vapaaehtoista, kunnioitamme asukkaitten omaa vakaumusta.
Kaikki jo eletty ja koettu on mahdollista kokea yhteisissä tapahtumissa uudelleen. Niinpä vuodenaikojen erilaiset juhlat ja juhlapyhät tuovat oman lisänsä yhteisen elämämme sisältöön. Juhlatunnelmia käydään yhdessä läpi saattamalla ne vaikkapa runon muotoon.
Tarinoita syntyy kunkin asukkaan antaessa oman panoksensa yhteiseen jutusteluun ja muisteluun. Taakse jäänyt kesä, mennyt tapahtuma taikka odotuksissa soiva tuleva juhla saa helposti iloisen keskustelun aikaan. Juhlat kun ovat tuttuja jokaiselle, tunnelmat voidaan jakaa, niistä jokaisella on sanottavaa.
Adventin aikaa vietetään aina erityisellä hartaudella keskittyen odotuksen tunnelmaan, hiljaisuuteen, kuunteluun ja rauhoittumiseen. Neljän viikon ajan kohotetaan arjesta pieni hetki hiljentymällä joko laulaen tai lukien. Jokaisena adventtisunnuntaina sytytetään kynttilä. Sofian joulun viettoon ovat aina kuuluneet tutut jouluruoat tuoksuineen, kynttilät juhlapöydässä, puurot ja piparit sekä joulusauna vihtoineen.
Monena jouluna ovat ryhmäkodin asukkaita ilahduttaneet vierailevat soittajat ja laulajat.
Pääsiäistä kohti kuljetaan passion aikana hiljentyen, ja hiljaisen viikon sanoma tiivistyy oman seurakunnan pitämässä hartaus- ja ehtoollishetkessä.
Kevään juhlista mainittakoon Sofian vappujuhla, joka on samalla jo perinteeksi on muodostunut kevään ensimmäinen pihajuhla. Vappuna avataan ryhmäkodin kesäpiha. Silloin kaikilla on sään salliessa tilaisuus istuskella ulkosalla. Ja vappuun kuuluvat simamaljat on iloisesti nostettu keväälle ja muuttolinnuille.
Sofian päivää vietetään 15. toukokuuta. Nimipäiväjuhlaan kuuluvat tanssiaiset talon ruokasalissa. Ja päälle nautitaan täytekakkua kahvin kera. Onpa joskus valittu ja kukitettu myös ”vuoden Sofia ja vuoden Sohvi”.
Syyskuun 29. päivänä vietetään Mikael-juhlaa. Se on myös sadonkorjuun juhla, jolloin jaetaan yhteinen leipä. Mikael antaa rohkeutta matkalle kohti talven kylmyyttä ulkoisen valon hiljalleen vähetessä.
Martin päivää vietetään 10. marraskuuta. Silloin laskeudutaan talvikauteen, maa lasketaan lepoon tekemällä viimeiset pihatyöt; ruusut peitetään havuilla, laitetaan linnuille ruokintapaikat ja viedään kesäkalusteet pois.
Pyhäinpäivänä käydään haudoilla ja muistellaan vainajia sytyttämällä kynttilä. Taustalla on luopuminen, hyvästijättö ja kuolema, jotka nekin kuuluvat inhimillisen elämän kirjoon.
Vuodenkierron juhlat ravitsevat kaikkia aisteja: nautitaan perinteisiä ruokia ja leivonnaisia, huomioidaan juhlaan sopivat värit koristeluissa, pöytäliinoissa ja kukka-asetelmissa, sekä tietenkin lauletaan tuttuja lauluja ja luetaan runoja ja tarinoita.
